Hei kaikille!

Tuli nyt sitten kirjauduttua tänne. Tässä tulee nyt sitte aikamoinen vuodatus mutta eikö tää sitä varten ole että täällä saa vuodattaa =))

Eli ensiksi, olen 25-v nainen ja opiskelen tällä hetkellä uutta vaatetusalan ammattia. Olen päässyt määräaikaisella sopimuksella haave-ammattini alan työpaikkaan ja pidän työtehtävistä todella paljon, ei siinä mitään. Mutta ne ihmiset. Voi jumalauta kun en ole koskaan ennen nähnyt niin täydellisiä ja virheettömiä ihmisiä kuin tuossa firmassa. Itse olen lammasmaisen kiltti ja liiaksikin alentuva muihin nähden (tästä aiheesta taatusti lisää seuraavissa vuodatuksissa tai jos en malta, niin tässä)  ja yritän parhaani mukaan käyttäytyä kauniisti tilanteessa kun tilanteessa.

Tässä ko firmassa nyt kuitenkin on muutama niin tärkeä henkilö, että heille ei aina edes saa puhua, heillä ei ole aikaa tervehtiä tai jos on oikein kiire, voi kävellä vaikka päin(ihan oikeasti). Anteeksi ei tietenkään ole aikaa tai edes kenties tarvetta pyytää. Samassa huoneessa työskentelevät taas ovat joskus ihan ok, toisaalta taas on päiviä jolloin lapsellinen kiukuttelu  ja turha tuskailu peittää koko huoneen.

Olen yrittänyt parhaani tehden keskittyä omiin hommiini ja kysyä apua jos tarvitsen. Valitettavasti hyvin nopeasti menetin kokonaisen työmoraalini ja motivaationi tuossa porukassa enkä oikeastaan edes pahemmin välitä tuleeko virheitä vai ei. Aikani jaksoin kysellä neuvoa, mutta kyllästyin siihen jatkuvaan tiuskimiseen ja jeesusteluun. Puheen tyylillä ei edes yritetty saada oppimaan vaan lähinnä tivattiin ja tiuskittiin asioita. Ei aina, mutta todella usein kuitenkin.

Lisäksi jaan huoneen suurimman perseennuolijan ja pikkukiukuttelijan kanssa, molemmat yksinään ihan mukavia, mutta kolmestaan ollessamme saan tyyliin jutella seinille ja kuunnella kun pikkukiukuttelijalla on huono päivä ja "näääääääääääin paaaaaljooon töitä" (miten vitussa joku voi ehtiä noin kolme kertaa päivässä valittamaan että kuinka paljon töitä on, auttais ehkä jos tekis niitä välillä eikä valittais) ja perseennuolija peesaa vieressä (vaihtaa mielipidettään sen mukaan kenen kanssa puhuu)

Kuulostan varmaan maailman huonoimmalta ja katkerimmalta työntekijältä ja sitä tosiaan tunnen olevani, mutta en vaan jaksa pitää tsemppiä päällä kaiken kokemani jälkeen.

Tuntuu että en ole missää vaiheessa saanut kunnon opastusta mutta virheet kyllä huomataan. Ylitöitä ei saisi tehdä, mutta työt pitää olla kuitenkin tehtynä. Kiitosta ei saa juuri mistään, ja omia ylimääräisiä ponnisteluja ei todellakaan huomioida.

Korosta vielä, että todella menin hyvin ja hienoin aikein ko firmaan, mutta jatkuva paha mieli on saanut motivaatioin loppumaan. Ja tämän ovat kyllä muutkin työntekijät allekirjoittaneet. Vaihtuvuus n.10 hlö vuodessa. Aiemmassa työpaikassa porukka oli mahtava ja vieläkin pidetään yhteyttä heidän kanssaan.

Nyt on viiminen kuukausi menossa ja tosiaan toivon että jaksan vielä vähän aikaa niitä pellejä. En tiedä onko mussa itsessä suurin vika, mut en tosiaan sovellu porukkaan, enkä edes osaa hävetä sitä. Eniten hävettää kun annan aina kävellä päältäni ja lopuks kuitenkin itse olen se jolla on todella paha mieli. Joku rohkea hakis saikkua ja ettis uuden duunipaikan, kun taas minä pähkäilen että mitä kivaa veisin töihin viimeisenä päivänä. Siis ihan oikeasti, vienkö pullaa vai kakkua vai molempia?!?

Sanokaa mulle suorat sanat jotta oppisin pitään puoliani ja saisin vähän ikään kuuluvaa asennetta. Muuten tulen kohta läpinäkyväksi niinkuin Muumilaakson Ninni! =) heh..

Kiitos kun jaksotte lukea ja kommentteja kiitssss!